Runotorstain haaste 134.
Kiipeän taas pyöräni
satulaan.
Ajan sinne,missä viljapellot
loistavat vielä vihreinä,
huojuvat viileässä tuulessa.
Leave the body,leave the mind.
Every promise,every place behind.
Pyöräillessä minun ei tarvitse
miettiä menneitä,
keskityn vain siihen,
mikä on tärkeää nyt.
Siihen,että olen yksin,
että minulla on vapaus.
Vapaus mennä,
käpertyä tuoksuvan viljan
ja heinien sekaan makaamaan.
Katsoa taivasta,
miten kaukana se on ja
kuinka lähellä samaan aikaan.
Kävellä paljain jaloin heinikossa,
tietää,
että minulla on edessäni
tie auki taivasta myöten.
Kommentit